Kun synnyin 27.8.1982….tullaanpas ajassa hieman eteenpäin…. Jo 2-vuotiaana minulla oli kova hinku päästä menemään. Niinpä kerran kipitin varsin reipasta juoksua vaipat heiluen kaukana kotipihasta, ja ennen tuntematonta päämäärääni poliisit pysäyttivät, ja nappasivat kyytiinsä ja veivät minut kotiin…Pihamme määräytyessä leikki-alueekseni, niin kauas siitä ei päästy, mutta sitäkin enemmän ylöspäin. Niinpä innostuin kovin 110 senttisenä pygminä jalostamaan kiipeilyn taitojani pylväissä ja puissa. Varmasti lajini olisi nykyään telinevoimistelu, ellen jo urani alkuvaiheessa olisi tullut korkealta alas, nimittäin suoraan naamalleni kieppejä tehdessäni telineillä. Siitä lähtien päätin harrastaa vain jalat maan pinnalla. Nykyään raudatkin varmuudella selässä ettei pääse edes hyppimään korkealle.
12–vuotiaana urheiluviettini oli jo niin kova, että olisi pakko löytää se laji, johon tuhlata ylimääräinen energia. Tuli koitettua lentopalloa, koripalloa ja sulkapalloa ja yleisurheilua. Yleisurheilu lajeista tempaisi mukaansa tämän tytön ainakin hetkeksi. Vaikka moni yritti vihjata, ettei 140-senttinen voi pärjätä juoksussa, saati pituus- tai korkeushypyssä, niin sitkeästi ponnistelin pari vuotta, kunnes luovutin urheilu-uran luomisen tämän lajin parissa, ja siirryin valmentamaan seuran nuorempia.
15 – 16-vuotiaana olin kesät urheilukentän iltavalvojana. Siinä kentän laidalla seuratessa muiden menoa pohdiskelin, miten itse voisin rikastuttaa harjoitteluani kun lenkkeily kävi pidemmän päälle varsin tylsäksi. Poikien pukuhuoneessa oli penkki ja käsipainoja, ja usein sällit kolistelivat siellä aina ilta yhdeksään asti kunnes oli aika sulkea ovet. Kerran sulkemisaikaan innostuin kokeilemaan penkkiä, ja siinä lopulta 40 kiloa painoi liikaa ja sain vierittää sen vatsan kautta pois. Mutta siitä tein päätöksen, että sen verran täytyy treenata, että sen raudan saan kesän loputtua ylös.
Niinpä alkoi saliharjoitteluni, joka jatkui syksylläkin ja aina eteenpäin peruskunto harjoitteluna. Lukiovuosina alkoivat jo pienet lihaksenalut näkyä ja uimahallin pienen salin jalkaprässin painotkaan eivät enää riittäneet lähes massiivisille kasvaneille reisilihaksilleni. Siitä rohkaistuneena vaihdoin salia yksityiselle puolelle ja pian silloinen valmentajani, Peku Anttila ylipuhui minut voimanoston pariin. Ensimmäisenä harjoitteluvuotenani koin paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Siis suomenkielellä oli paljon sairastelua, epäonnistuneita harjoituksia ja jatkuvasti kipeät lihakset. Kantapään kautta opit menivät perille ja pääsin lopulta kisavauhtiin tammikuussa 2001. Seurani jäsenten välisessä kisassa nostin ensimmäisen suomenennätykseni 48 kg sarjassa tuloksena 60kg. Se ei sitten jäänyt viimeiseksi tuloksekseni.
Jotta ei urheiluhistoriastani tule liian pitkä, lyhyesti mainittakoon parhaana suorituksena naisten penkkipunnerruksen maailmanmestaruus 2007 ja naisten voimanoston MM-pronssi ja EM-kulta 2007. Suomenennätyksiä on kertynyt yli 100. 
Urheilu ei olisi kuvaus tosi elämästä, jos ei välillä tulisi epäonnea. Viime vuonna MM-kisojen jälkeen vasemman olkapään supra repesi ja siitä nopeasti sitten lääkärin tutkimuksiin. Sairaala Neossa Ranne Juha kuvautti olkapäätä ja tästä viikon päästä tuli jo leikkausaika. Ortopedi kertoi sitten heräämössä kuntoutuksen olevan pitkä, mutta kuulemma olkapään olevan entistä parempi tämän toimenpiteen jälkeen. Leikkaus tehtiin lokakuussa 2012 ja urani alkuvaiheen raudoissa olin huhtikuussa 2013. Koska isommat raudat piti jättää vähemmälle, innostuin body-tyyppisestä treenistä. Kesäkuussa sitten ollessani lähes entisessä kunnossa päätin että haluan tosissani haastaa seuraavaan kisavuoteen itseni, kun vuosi oli jäänyt väliin. Tein päätöksen osallistua vuoden 2014 voimanoston ja penkkipunnerruksen kisoihin sekä fitness-kisoihin. Minut tuntevat tietävät itsepäisyyteni ja sen mukaan hain valmentajani, että kuuntelee tavoitteeni ja niiden mukaan viedään treenejä läpi. Nykyään siis harjoitukset rakentuvat voimanoston päälajien ympärille ja vähän ylimääräistä käsitreeniä laitettu mukaan ettei tarvitse koko iltaa salilla olla. Myös kaloreita lähettiin nostamaan alkuun että on mistä pudotella. Jäin kyllä niin koukkuun vitargoon ensi treenistä, että taitaa tulla vieroitusoireita mikäli ilman sen tehoa joutuisin pumppailemaan.
Syyskuussa sitten sain salilla omat ennätysrautani voimanostossa. Lähtönä on nyt SQ-raw 110kg, BP-raw 100kg ja DL-raw 147,5kg. Penkkiä on myös paidalla kokeiltu muistinvirkistykseksi, salituloksena 130kg. Hyvää fiilistä tuloksista laskee se että joutuu myöntämään tässä vaiheessa, että olkapää toimii paremmin ja ortopedi oli oikeassa. No onhan sitä vatkattukin koko vuoden hieroojalla tai fyssarilla lähes viikoittain.
Nyt ensimmäisiin kisoihin noin kolme ja puoli kuukautta jäljellä, ja kisat siis avaavat penkkipunnerruksen SM-kisat ja siitä on ”baana” auki…
…Ensi kertaan lisää treeneistä ja harjoittelustani. Tähän väliin on aika kiittää Sporttimekkaa tuesta ja tiedoista, on todella tullut tarpeen. Suuri kiitos valmennusjoukoilleni, Jarno Virtaselle, Total Gym Oy:lle ja Aki Mähöselle, sekä kaikille ystävilleni, jotka mahdollisesti pääsevät osallisiksi kaikista ”PMS-oireista”.
Liikunnallista syksyä Hanna
Saavutukseni
- Penkkipunnerruksen SM-kulta, nuorissa -01, -02 ja naisten sarjassa 2003 – 2007, 2011, 2012
Penkin MM-07, mestaruus sarjassa 52kg tuloksella 120kg
- Voimanoston SM-kulta nuorissa -02, naisten sarjassa pronssi -03, -04, kulta -05, pronssi -06, kulta -07
- Voimanoston EM-hopea nuorissa -02, pronssi 2003–2005, naisissa EM-kulta 2007
- Penkkipunnerruksen EM-pronssi 2003 ja 2004, EM-kulta 2006
- Voimanoston MM-pronssi nuorissa 2005, naisissa MM-pronssi 2007
- Penkkipunnerruksen MM-pronssi 2004–2005, MM-kulta 2007, MM-hopea 2012
Viimeisimmät kommentit