Riemua ja raivoa, iloja ja itkua – tunteikas Kontulan kisa

Vyö – check, nostopuku – check, rannesiteet – check. Jälleen se kisa-aamu jännitti vatsanpohjassa, vaikka näitä aamuja on yhteensä takana useita kymmeniä. Valmistautuminen kisaan alkoi kuusi viikkoa sitten täysin uudella ohjelmalla, missä tarkoituksena oli ruokkia hermostoa tuottamaan voimaan eikä niin ikään saada lisää lihasmassaa.

Treenijakso oli sataprosenttisen onnistunut, mikä aiheutti vielä enemmän perhosia vatsanpohjaan. Viimeinen ylikilo sarjapainoon putosi mallikkaasti viimeisellä viikolla, joten mikä voisi mennä vikaan….

Kisaviikon punttitreenit olivat maanantaina ja keskiviikkona, ja näiden lisäksi tein aerobista päivittäin noin tunnin verran jotta kulutus säilyy myöskin samana. Perjantaina töiden jälkeen kävin kävelyllä ja pientä kuntopiirijumppaa ja venyttelyä kisakassien pakkauksen ohessa. Vaikka kyseessä on klassinen voimanosto, yllättäen varusteista ja vaatteista täyttyy yksi urheilukassi. Siispä toinen eväille. Nyt viime vuodesta viisastuneena pakkasin reilummin eväitä mukaan, jopa ajattelin kokeilla kiinteän ravinnon tankkaamista koska energiaa tulisi riittää yli seitsemän tunnin päähän puntarista.

Kisa-aamuna heräilin suhteellisen levollisten unien jälkeen. Kotivaaka näytti 51,6kg joten uskaltauduin pistämään suuhun palan leipää ja pieni huikka perään. Vitargot ja leivät sekä gainomaxit kylmäkassiin ja termospulloon puurovesi. Nyt olen valmis.

12108719_1685046398376712_2518139473737976435_n

Jotta kaikki ei mene ihan kuin elokuvissa, se olisi liian helppoa ja kerrankin kun tuntui ettei niitä perhosia vatsassa ole liikaa, niin matkalla Kontulaan auto päätti hyytyä tien varteen. Siitä komiasti taksilla kisapaikalle ja minä jännäten kuskin vieressä polkien mielikuvituksellista kaasupoljinta, että myöhästynkö vaa’asta. Viimeisellä minuutilla sisään, kiitos Leena ja muut kun odotitte mut oikealle ovelle, kiertäisin varmaan vieläkin siellä pihalla ympyrää. Punnitus oli jo käynnissä joten ei muuta kuin suoraan huoneeseen ja sen jälkeen nauttimaan elektrolyyttejä ja vitargoa sekä aamupuuroa.

Kerrankin kun maltoin aloittaa tankkauksen maltillisesti, joku ajatuskatko sekoitti pääni kun Jossu kävi kysymässä tankkauksen määrää. Niitä hetken kun ynnäsin päässäni, pelästyin, että en saa mitenkään tankattua yhtä paljon. Hmmm, eipäs pitänytkään mutta multa niin tyhmä virhe ja se kostautui konosten muodossa ennen vetoa. Tästä opin että aina kirjoitan nämä omat tankkaukset paperille kun kisassa se ajatus on todella hukassa.

Ennen kyykkyä olin ladannut sisääni siis puuron, banaanin, gainomaxin, vitargoa 80g sekä aminoja ja elektrolyytit. Tähän päälle vielä yritin tunkea sisuksiini leipää, mutta ilmankos alkoi tökkiä. Olihan siinä jo yli 800 kaloria ahmittu ja hiilareita oli kertynyt 3g per painokilo. Sitten oli aika käydä malmien kimppuun. Pari ylimääräistä lämpöä lähinnä vatsalaukun sisällön sulatteluksi. Muuten pidin poikkeuksellisesti ensimmäistä kertaa lämmittely sarjat lyhyinä. Kunto tuntui herkältä rautojen liikkuen nopeasti, ja toisaalta sen tiesi, että seinä voi tulla äkkiseltään vastaan. Koska 100kg tuntui jo painavan verraten treeneissä otettuihin sarjoihin, viimeinen lämpö vielä 105kg henkiseksi tueksi ja sitten lavalle.

Aloituksella siis 110kg ja puhtaasti läpi. Seuraavaan suoraan 120kg kun omaa ennätystä olin lähtenyt hakemaan. Vaikka tämän raudan telineistä otto tuntui hyvältä, jännittäessä jalat jäivät liian kapealle ja puristus loppui kesken, onneksi lavalla ei olla yksin. On jännä ajatella miten aivot ehtivät niissä sekunneissa käydä monta ajatusta läpi. Pohjassa 120kg niskassa mietin, että voisin yrittää muiluttaa tätä rautaa, todennäköisemmin epäonnistuen ja väsyttäen turhaan selkää. Siispä luovutan että jää voimia viimeiseen. Hetken jo sekavin tuntein mietin että tuliko tästä aivan susireissu mutta viimeisellä sain tuon raudan puristettua ylös paremmasta asennosta ja pääsin kisaa jatkamaan hyvillä fiiliksillä. Oma ennätys siis koheni 10kg.

Kyykyn jälkeen oli reilusti aikaa huilia, siispä välissä tankkausta ja venyttelyä. Taas olin liian aikaisin aloittamassa lämmittelyä kun Mepsu ja Jossu tulivat pitämään mua aikataulussa. Koska olisimme Jossun kanssa lavalla perättäin, päätimme jakaa lämmittelytangon, samat raudat tiedossa aina lavalle asti. Leirimme rakentui penkin ja jalkalaitteiden väliin kuin veli venäläisen karsinassa olisi. Mervi tehotouhuajana haki lämmittelyraudat valmiiksi ja vielä testaili välissä raudan painoa. Me Jossun kanssa vaan pällisteltiin aitauksessamme ja odoteltiin ajankulua. Hienoinen takaisku tähän väliin kun ilmoitettiin että lajien väliin tulee 15 minuutin tauko. Tarkoittaen käytännössä lämmittelyn aloittamista uudella nousulla. Kunto sen kestää, huomaan vain pitkän kisan tekevän väsyneeksi, kun aamuisen energialatauksen jälkeen odottaa että heti saisi tehdä kaikki pois. Viimeinen lämpö 85kg merkistä ja taas valmiina lavalle.

Aloituksella tuli 90kg helposti ja toisella 95kg jopa vielä nätimmin. Nyt uskoin olevani kunnossa joten viimeiseen se himoitsevani 100kg. Raivokkaalla asenteella tankoon, ja rinnalta lähti ensimmäiset sentit ja siihen päälle vielä yritin taistella pari senttiä päälle mutta ei. Valmista ei tullut ja pettymys oli suuri. Koska kisaan olin lähtenyt ajatuksella että tämä on viimeinen kerta kun tässä painoluokassa nostan, oli hetken mieli todella musta. Treenit olivat luvanneet paljon, joten odotin itseltäni sitä täydellistä päivää. Ajatukset pitäisi olla tässä kisassa ja aloin jo tuskailla että vieläkö tätä matkaa täytyy jatkaa vuoden. Sanavalinta täytyy johtuu siitä, että jos en kisaisi, treenit olisivat erilaisia kuin mitä voimanosto vaatii. Hetken harkitsin pakkaanko kamat kasaan vai vieläkö on pakko vetää. Pieni kävely raikkaassa ulkoilmassa virkisti mieltä ja sain penkin pettymyksen nollattua. Nyt oli niiden konosten aika ja sitten tankoon kiinni.

Kiukulla kävin taas tankoon kiinni ja onneksi Mervi oli jälleen paikalla rauhoittelemassa mun tahtia. Vaikka halu olisi nopeammin päästä lavalle, ei auta kuin odottaa. MM-kisojen jälkeen en ole enää yrittänyt vetää välistä, joten oli aika kokeilla kapeaa vetoa kisaoloissa. Aloituksella 127,5kg varmasti ja toiseen 137,5kg millä yhteistuloksen SE. Hieman tuo veto painoi joten viimeiseen maltillisesti 142,5kg mikä nousi nätisti loppuasentoon. Tuloksena kisasta siis kyykyn oma ennätys ja yhteistuloksen SE kahdesti.

Kisasta jäänyttä energiaa kävin purkamassa sunnuntaina ensin aamulla tunnin hölkällä ja siihen päälle bodausmainen olkapäätreeni ja tunnin kävely. Olin luvannut itselleni että tähän väliin saan purata turhautumistani salilla pari viikkoa bodaamalla taas seuraavan puolen vuoden edestä. Kuitenkaan tämä lihaksien loppuun kuluttaminen treeneissä kun ei palvele parasta voimantuottoa, vaikka peruskunnon luomiseksi onkin mukavaa vaihtelua. Lopulta sitä pettymys muuttui iloksi jo viikon pumppailujen jälkeen, ja odotan jo seuraavaa perusvoimajaksoa. Kisasta jäi jälleen opittavaa, kuten tuo tankkauksen parempi toteutus ja oman pääkopan hallinta. Lisäksi nyt on tavoitteena välttää painon takaisin nousua liiaksi jotta treenit antavat realistisemman kuvan kisaraudoista. Tämä saattaa olla haasteellista, mutta ainakin yritän.

Kiitos kaikille kisassa mukana olleille ja onnea kaikkien suorituksista! Tästä nyt on matkaa kuusi viikkoa maksimipunnerruksen SM-kisoihin ja siitä alkaa matka kohti voimanoston EM-kisoja.

Leave a Reply