Viimeinen vuorokausi

Usein puhutaan että hyvinvointia tavoitellessa vaa’an lukemia ei pidä tuijottaa, vaan sitä vastoin miettiä henkisen ja fyysisen tasapainon löytämistä. Painoluokkaurheilussa tuo vaaka voi nousta kuitenkin omana ns. neljäntenä lajina tavoitteiden keskiöön.

Allekirjoittanut kultasi mielessään ne muistot viime vuoden saunamaratoonista päästääkseen kisalavalle kokeilemaan ME-rautaa, ja päätti helmikuussa, että helppoa se oli kuin mikä, teen sen vielä kerran uudestaan. Maaliskuusta alkaen alkoi painonveto ja nyt lopulta olen päässyt lopputulokseen, jossa vuorokautta ennen ylimääräistä painoa on +1,5 kiloa. Tervetuloa tähän päivään kanssani.

Eilen painoa oli vielä kolme kiloa yli joten päätin vähän tasoitella kuivattelua vaikka seurauksena olisi pidempi aika kieleni imeskelyä. Pumppailutreenin päälle vuodatin hikeä, kyyneleitä, ja hikeä lisää pari tuntia infrapunapussissa sekä saunassa. Iltapalaksi nautittavana suolatonta kanafilettä ja kurkkua, tämän jälkeen menin lepäilemään ja yritystä oli nukkua enemmän kuin kaksi tuntia.

Aamulla klo 05 vitamiinit nassuun ja taas kömmin pussiin hikoilemaan, vähän huonommalla menestyksellä kun keho jo sen verran kuivunut. Tavaroiden pakkauksen jälkeen aamupalaa sekä eväiden valmistelua.

Nyt aamun valmistelut ovat valmiit, ei muuta kuin hetkeksi jalat ylös ja lepoa ennen kyytiä kohti Saloa, mikä saapuu pihaani klo 09.30.

Saloon lähdettiin Mepan kanssa kurvailee ja allekirjoittaneen suun kuivaessa herkästi, äänentoistosta vastasi Mepa. Vessa tauolla tuli ostettua Colaa suun kostukkeeksi, ja todellakin vain kostukkeeksi. Vähäinenkin sokeri sai mielen virkeäksi ja taltutti päänsäryn. Saloon saapuessa harmikseni en saanut huonettani heti, mutta linnoittautumista pääsin pitämään saunatiloihin. Mikäs sen mukavampaa kun privatilassa kuin tehty paikka mulle ja infrapunapussille. Sinne sujahdin hikoilemaan vielä 1,3kg ylipainoa.

Ensimmäisten hikoilutuntien aikana tuli vähän juotua takas ja syötyä lounasta, ah, kurkku voi olla hyvää kun kostuttaa kuivan kanan kyytipoikana. Pienet päikkärit maistuivat tämän jälkeen minkä harmikseni siivoojat katkaisivat. Noh, kai sitä voisi siirtyä lunastamaan se oma huonekin. Heikotusta oli havaittavissa kropassa kantaessani infrapunapussia kierreportaita alas. Kun saavuin respaan, henkilökunta katsoi siihen malliin et soittavatko ambulanssin heti vai pystyvätkö itse auttamaan. Kiitos ystävällisen henkilökunnan, tavarat kannettiin mun puolesta huoneeseeni. Huoneen koko ja taso oli pienoinen järkytys, kuin olisi aikamatkaillut 80-luvulle tai naapurivaltioon. Kun muutenkin allekirjoittanut hohkasi lämpöä ympärilleen nestehukassaan, ilmastoimaton huone piti huolen lämpöaallon jatkuvuudesta. Pienen levon jälkeen kävin apteekista noutamassa yöksi melatoniinia ja sitten naisten saunavuoro jo kutsui. Tunnin saunominen sai mut jälleen reippaaksi laatoittajaksi joten siirryin takaisin pussiin hikoilee. Vielä 700g matkaa maaliin…

Illalla noin klo 19 aikaan saunan ja kahden tunnin pussihikoilun jälkeen viilensin kehoa kylmällä suihkulla. Puolikas kuiva muffinsi sulaili kitalaessa sekoitellessani kisaan tulevia juomia.
Suihku ja melatoniini 4 cl vodkan kyytipoikana saivat kropan sen verran rauhoittumaan, että unta riitti lähes kuudeksi tunniksi. Tärkeät tunnit täsä kohtaa kun univelan määrän laskuissa ei edes pysy mukana. Tästä virkeänä alkoi kisapäivän aamu klo 04, vaa’an näyttäessä 47,7. Ja sauna kutsui jälleen ja parin kierroksen jälkeen siirryin pussiin hikoilemaan. Kun elimistö on jo todella kuiva, olisi saunakaveri ollut tarpeen. Tiedän että olen huono saunooja kun herkästi luovutan leikin kesken, mutta onneksi oli lämpöpussi korvikkeena mukana. Siinä makoillessa kun pää on raikkaassa ilmassa kuumentumatta, niin voisi jopa nukahtaa jos ei elimistössä olisi niin suuri nestevaje. Glukoositablettien sulattelua kielellä, ja taas valloittamaan kierreportaat kohti vaakaa. 100g yli.

Vielä kerran kokeilin saunomista, mutta saunassa istuessa huomasin että oli jäänyt tuo lämpöviitta huoneeseen, joten hiki ei tahtonut tulla. Siispä takaisin huoneeseen ja pussin lämpöön. Lopulta kun vaaka näytti tasan 47, noin kaksi tuntia ennen kisaa, nousin jääkylmään suihkuun. Siellä tuli huudottua itseäni kieltä myöden, kun ei ollut kiire mihinkään.

Suihkun jälkeen rojahdin vain pedille makaamaan kieli kiinni kitalaessa ja laskemaan minuutteja. Mepan touhuillessa omat aamujuttunsa, lopulta päätimme lähteä tuntia ennen kisapaikalle varmuuden vuoksi, koska vaaka olisi eri. Mepa sai lämmitellä pari kierrosta farmarikävelyä tavaroita kantaessa, mä keskityin vain kantamaan itseni. Vaa’an näyttäessä 46,9kg tyytyväisenä rojahdin lattialle kitumaan viimeisiä minuutteja. Puhelin piippailessa meinasi tulla hermoromahdus, mutta ihanainen Mellu vastasi mun puolesta viesteihin ja sen jälkeen otti mut syliinsä paijattavaksi. Vaakaan aikaa viimeiset 30 minuuttia…