Onko puhdas urheilu rangaistava valinta?

By 14.12.2014Blogi

Vaikka doping-sopimukseni on ollut voimassa kuukausia ennen ensimmäistä kisaani suomen voimanostoliitossa, toistuvasti törmään kysymykseen tai mielipiteisiin, millä ansioilla olen huipulle päässyt. Siitä matkasta olen kirjoittanut ensimmäiset blogitekstini, joten en sitä nyt syvällisemmin toista. Se miksi solmin sopimuksen kuukausia ennen kisaani, johtui ensimmäisen oletetun kisani peruuntumisesta äkillisen flunssan vuoksi. Olin tietämättäni ottanut Duactia lääkitykseksi. Tällöin Duact oli kiellettyjen listalla pseudoefedriinin vuoksi.

Suomen voimanostoliitto (SVNL) on liitto, jossa kilpaillakseen jokainen joutuu allekirjoittamaan antidoping-sopimuksen. Se miten SVNL eroaa GPA:sta ja FPO:sta sekä muista vastaavista liitoista, on se ainoa testauksen alainen liitto. Sen lisäksi että SVNL on sitoutunut noudattamaan opetus- ja kulttuuriministeriön urheilupoliittisia linjauksia, on liitolla lisäksi omat kurissapitosäännöt antidoping-työn edistämiseksi.

Puhtaaseen urheiluun kasvatustyö lähtee jo seuroista opettaen terveellisiin elämäntapoihin sekä eettisiin arvoihin. Valmentajien, ohjaajien sekä vanhempien tulee olla esimerkkinä nuorille. Vanhempien asenne ja toimitavat saattavat heijastua nuoriin ja näkyä heidän valinnoissaan myöhemmin. Antidoping kasvatus on osa elämäntapavalmennusta, joka koostuu ruokavaliosta, päihteiden käytöstä sekä reilun pelin opettamisesta. Suomen voimanostoliiton kurissapitosääntöihin sisältyy rajoituksia yhteistyöstä muiden lajiliittojen sekä dopingista kiinni jääneiden urheilijoiden kanssa. Tällä on tavoitteena edistää dopingin vastaisia asenteita. Se onko eettisesti oikein rajoittaa ihmisten kanssa käymistä doping-sopimukseen sekä kurissapitosääntöihin sitouttaen, viisaammat vastatkoon siihen. Onneksi en ole PT ammatiltani, niin ei tarvitse pohtia voisinko ottaa asiakkaakseni urheilijan, joka nostaa toisen lajiliiton alla.

Viime kädessä vastuu on aina urheilijalla itsellään. Lisäravinteiden suhteen urheilijan tulee itse selvittää, voiko tuote sisältää kiellettyjen aineiden listalla olevia ainesosia. Lääkärin vastaanotolla voi pyytää lääkäriä tarkastamaan onko määrätyt lääkkeet sallittuja. Oli kyseessä lisäravinne tai lääkevalmiste, urheilija on vastuussa siitä mitä elimistöön laittaa. Siksi on suositeltavaa tarkastaa itse ennen tuotteiden käyttöön ottoa ADT:n sivuilta, onko aine varmasti sallittu tai soittaa ADT:n toimistolle. Esimerkiksi osa lääkevalmisteista on kielletty vain tietyissä lajeissa tai osassa määritellään tietty pitoisuus lääkeaineesta, mikä ei saa elimistössä ylittyä. Lisäksi on syytä selvittää erillisvapautuksen mahdollisuus, jos lääkitystä ei voi korvata toisella.

Itse olen harrastanut voimanostoa vuosina 2001-2007, 2011-2012 ja 2014. Vuodesta 2002 alkaen minua on testattu useasti päästessäni maajoukkueeseen. Lisäksi olen kuulunut myös testauspooliin, mikä velvoittaa urheilijaa ilmoittamaan olinpaikkansa päivien aikana. Jos  päivän menoihin tuli muutoksia, ne tuli ilmoittaa myös välittömästi ADT:n toimistolle. Tämä myös herättää ajoittain kysymyksiä itsemääräämisoikeuden rajoituksista. Toisaalta urheilijat sitoutuvat näihin toimintamalleihin ja ovat tietoisia velvollisuuksistaan allekirjoittaessaan doping-sopimuksen. Testitilanteet itsessään ovat huomattavasti tiukempia kuin huumausaineiden testaus. Verraten huumausainetestauksessa noudatetaan lakia yksityisyyden suojasta työelämässä sekä lisäksi ihmisen intimiteettisuojaa.

Vuonna 2013 dopingtestejä tehtiin Suomessa yhteensä 2877 kpl. Eniten testejä tehtiin jääkiekossa (233 kpl) ja yleisurheilussa (188kpl). Kolmanneksi eniten testejä tehtiin voimanostossa (175 kpl). Verraten harrastajamääriin, voimanostossa tehtiin testejä 20 prosentille doping-sopimuksen allekirjoittaneista. Painonostossa luku oli 15 % ja fitneksessä 9 %. Jääkiekossa luku lienee vielä alhaisempi, koska testauksen piiriin kuuluvat A-junioreista lähtien olevat harrastajat.

Itse olen joutunut keskimäärin kaksi kertaa vuodessa testiin, tänä vuonna jopa kolme kertaa. Lisäksi minusta on otettu verinäyte biologisen passin luomiseksi. Testaajat tunnistavat minut jo ovella, joten on turha yrittää esiintyä toisena henkilönä, mikä on yksi spekulaation kohde testien kiertämissä. Ajokortin näytön jälkeen testaaja täyttää pöytäkirjaa testiin saapumisesta. Lomakkeeseen kirjataan viikon aikana käytetyt lääkkeet ja lisäravinteet. Näistä pidän valmiiksi listaa mennessäni kansainvälisiin kisoihin, mikä laitetaan liitelomakkeeseen. Tämä nopeuttaa huomattavasti testitilannetta. Kiitos jälleen sporttimekalle, pitkä lista Scitecin tuotteita on testattu läpi ja ravinteet ovat todettu sallituiksi. Kun olen riittävästi tankannut nestettä, siirryn naispuolisen avustajan kanssa wc-tiloihin. Käsiä ei saa pestä ennen testiä saippualla manipuloinnin mahdollistamiseksi. Housut tulee laskea nilkkoihin ja paita nostaa ylös niin että testaaja näkee, ettei mukanani ole mitään manipulaation mahdollistamiseen virityksiä. Taskut tulee olla myös tyhjennettynä. Seuraavaksi seuraa pullojen täyttö ja sinetöinti, minkä jälkeen ne matkaavat laboratorioon.

Voittajan on helppo hymyillä, kun tietää että jätetty testi ei mitallia vie.

Voittajan on helppo hymyillä, kun tietää että jätetty testi ei mitallia vie.

Voimanoston yllä leijuu loputtomiin doping-leima johtuen käryjen määrästä. Kuten edellä viittasin testien määrään, niin tämä kertoo että antidoping-työ on onnistunutta. Itse haluan uskoa että kasvatus- sekä testaustyö kitkevät kiellettyjen aineiden käyttäjien määrää. Varsinkin kun kyseessä on vain monelle rakas harrastus. Siitä ei saa elantoa vaan päinvastoin, siis miksi ottaa riski mitalin vuoksi. Sen lisäksi kun tiedetään hormonien vaikutus elimistöön, mikä on oma lukunsa ja vaatii liikaa palstatilaa tämän kirjoituksen tullessa päätökseen. Vakavin kysymys kuuluukin, minkä hinnan sinä laitat terveydellesi?

 

Leave a Reply