Monesti minulta kysytään, miksi vielä kilpailen tai mitä saan siitä. Jotta motivaation käsittäminen olisi lähempänä jokaista lukijaa, niin verrataan urheilusuoritusta mihin tahansa kilpailuun elämässä. Meillä jokaiselle on rakentunut jo pienestä pitäen jonkinlainen kilpailuvietti, toisilla sitä on enemmän ja toiset kilpailevat itseään vastaan. Kilvoittelu itseään vastaan opettaa pienestä pitäen uusia taitoja, sekä samalla kehittäen pettymyksen sietokykyä. Kilpailuviettiä en näe negatiivisena asiana, koska epäonnistumiset puskevat kehittämään itseään, ja onnistumiskokemusten tuoma tyydytys innostaa eteenpäin. Otetaan esimerkiksi vaikka pyörällä polkeminen. Kukaan ei meistä sitä ensimmäisellä polkaisulla osaa, mutta aina nousemme uudelleen satulaan, kunnes pyöräily sujuu itsenäisesti. Oppimismotivaatio siis syntyy meistä sisältäpäin.
Itselläni kilpailuvietti ilmenee urheilussa pyrkiessäni täydellisyyteen. Perfektionismi on itselleni kaksiteräinen miekka. Huomaan harjoittelussani ilmenevän samoja piirteitä kuin juniorivuosina, eli periksiantamattomuutta vai voisiko sitä sanoa itsepäisyydeksi. Vaikka kuinka keho lyö vastaan kovasta harjoittelusta, näen itseni luovuttajana, jos en tee kaikkea mitä olen kirjoittanut kuukausi sitten paperille. Vaikka edellisiltoina olin keskittynyt selän huoltoon, kolmen lajin treenit saavat selän jomottamaan niin, että parin tunnin päästä kävelyni näyttää vähintään siltä, että tulen juuri tullitarkastuksesta. Kipu alkaa rasittaa psyykkisesti, ja turhautumista purkaan harjoittelemalla lisää. Oravanpyörä on valmis kohti kehon uupumusta.
Perfektionistina on vaikea löytää rajoja, milloin on hyvä antaa periksi ja milloin kyse onkin vain laiskuudesta. Erityisen haastavia mulle ovat kevyet treenit, kun sisäisesti kaipaan jokaisessa harjoituksessa itseni ylittämistä.
Mikä lisäisi elämänlaatuasi(?)
Ravitsemusvalmennuksessa ilmenee samat piirteet, ja motivaation synnyttämä tavoite lähtee ihmisestä sisältä. Jos tavoitetta puskee ulkoiset tekijät kuten sosiaalinen paine ja ulkonäön tavoittelu, elämäntapamuutos koetaan usein asioista luopumisena. Ylipainon pudottaminen tavoitteena on ihan sallittu, ja usein terve tavoite, jos se on lähtöisin itsestään. Mutta jos ajatus on lähtöisin työkaverin kanssa kisaamisesta kumpi pudottaa nopeammin painoa mehupaastolla, niin yleensä tämän projektin päättymistä odotetaan jo uuden dieetin ensimmäisenä päivänä. Stressitekijöiden ollessa korkeana elimistössä, päämäärässä käydään kuin lomalla ja sitten palataan vanhoihin tapoihin.
Millaiseen muutokseen olet valmis sitoutumaan(?)
Kuin liikunnassa, ravitsemuksessa tai työelämässä, toteutuksesta tulee oivaltaa positiivisuus, mitä kaikkea muutos tuo tullessaan. On tärkeää tehdä muutoksia siinä aikataulussa ja rytmissä, kun ne itselleen tuntuvat sopivilta niin, että uusi toimintamalli kuten ruokarytmi jää toteutettavaksi osaksi loppuelämää.
Mitä toivot saavuttavasi muutoksen kautta?
Valmennuksen tarkoitus on tarjota ohjeita ja opastaa ihmisiä löytämään arkeen hyvinvointia tukevia tapoja. Yhteisen valmennusmatkan tavoitteet tulee laatia yksilön elämäntilanne ja voimavarat huomioiden. Koska motivaatio peilaa yksilön vireystilaa, mikä on hyvin henkilökohtainen ja vaihteleva, niin on tärkeää, että valmennusjakson aikana saavutetaan tuloksia. Tulos ei välttämättä ole vaa’an luku tai muutos vaatekoossa, mutta muutos pitää tuntua vireystasossa positiivisena, mikä motivoi jatkamaan opituilla tavoilla myös oman elämän PT:na. Usein sanonkin asiakkailleni, että ohjeita tulee noudattaa juurikin ohjeellisesti, ei orjallisesti. Hiljalleen näin oppimismotivaation kautta jää muutokset tavoiksi.
Mun tavoitteeni on edelleen oppia olemaan armollisempi itseäni kohtaan, mutta opettelen koko ajan sitä kohti. Mutta mitä sitten, kun olen valmis?
What’s next(?)
Jos projektina ei ole deadlinea asettava kisa, mikä motivoisi terveellisen ruokailun ylläpitämiseen ja liikuntaan, niin otetaan projektiksi koko elämä!
Viimeisimmät kommentit