Kuolemanporteilta ME-kuntoon

By 17.6.2015Blogi, Kisaraportti

30 minuuttia vaakaan, 27 minuuttia vaakaan, 15 minuuttia vaakaan. Eikö punnitusta voisi aloittaa aikaisemmin…?. Päässä ei pyöri juuri mitään tärkeämpää viimeisen tunnin aikana kuin kehitysmaan lapsella, että vettä! Jano! Viime kirjoituksessa kävin läpi kisani edeltävää vuorokautta joten nyt on edetty itse kisapäivään.

Kisapunnitus klo 10.17 ja vaaka näytti 46,9kg. Askel vaa’asta taaksepäin ja heti hörppäsin Mepan korkkaaman 0,5 litraa keittosuolan ja elektrolyytit sisuksiin. Noin varttia ennen punnitusta tuntui vielä että kuolema on lähempänä kuin MM-lava mutta nestettä ja energiaa imuttaessa vitargon muodossa kummasti alkoi puhe kulkea ja hymyilyttää. Ennen nestetankkauksen aloitusta tuntui jälleen siltä että, hyvä jos tangon kanssa pysyn pystyssä, joten aloitusraudaksi kyykkyyn ilmoitimme 95kg, penkkiin 85kg ja vetoon 127,5kg.

Niin tarkkaa ja hienosti suunniteltu tankkaus alkoi hajoilla nostajan heikkoon hetkeen, kun tuli juotua liian nopeasti. Tuntui että liikaa nestettä jämähti mahaan ja seuraavaksi hereillä piti horkan tunne. Olin laskenut että kutakuinkin tankkailen ennen kisaa Vitargoa 60g/BCAA/EAA 15g/Natrium 2g/ 1,5 veteen sekä noin puolisen tuntia ennen kyykkyä ja penkkiä juomassa on myös 15g Hot Bloodia. Kuitenkin ensimmäisen puolen tunnin kuluessa olin hotkinut vatsaani jo lähes kaksi litraa nestettä, onko edes ihme että hetkeksi sinne jämähti. Onneksi aikaa oli riittävästi ja ennen lämmittelyn alkua kävin jaloittelemassa ja tervehtimässä rakkaita siskojani ja siskon lapsia, jotka olivat saapuneet katsomaan kisaani.

Reilu 30 minuuttia ennen kisaa aloitin lämmittelyn. Onneksi huoltojoukkoa ympärillä piisasi, niin laskutehtävän sai suorittaa insinööri, milloin on hyvä aloittaa lämpö. Verryttelyssä lihaksien nestehukka tuntui jalkojen kramppailuna, joten jätin sarjojen pituudet keskimäärin kolmeen, kunhan lämmin tulee. Ensimmäistä kertaa raakakisassa kisakassi muistutti varustekisaa, koska olin ottanut mukaan kaikki polvenlämmittimet ja selänlämmittimen että kisassa ei tarvitse poiketa treeneissä totuttuihin olosuhteisiin, varsinkin kun kroppa vielä pari kiloa kuivempi. Toinen kassi oli täynnä juomia ja eväitä optimisesti kun odotin, että olisin päässyt edellisenä iltana tankkaamaan ja kolmannessa kassissa oli saunomista varten vaatteita. Viimeinen lämmittely 92,5 kg nätisti joten aloitusraudan muutos 100 kiloon. Onneksi varustekassiin mahtui vielä Mepan pienemmät polvenlämmittimet. Ei sitä olisi uskonut kuinka paljon ne pari kiloa kehoa kutistaa, nekin sujahti jalkoihin kuin vanha…niin… ja sitten lavalle.

Kyykyn aloituksella 100kg 3-0 läpi. Huomasin itsekin että jalat jäi liian kapealle mutta jännittäessä jo suoritusta en korjannut, kuitenkin nosto sujui mallikkaasti. Toiseen 107,5kg mikä jo notkahti hieman kesken ylösnousun, mutta puristaen se sieltä tuli. Varoja ei kauheasti ollut tämän noston perusteella joten viimeiseen vaatimaton 110kg, kun kaikki kilot tarvittaisiin yhteistulokseen. Lisää kierroksia koneeseen ja muutaman sekunnin puristuksen jälkeen tämäkin rauta selätetty, 3-0 läpi.

SONY DSC

Toinen kyykky 107,5kg puhtaasti ylös.

Onneksi huoltajia hääri ympärilläni kuin formulatallissa, joten Mepa lähti heti perässäni ylös hieromaan selkää raskaan kyykyn jälkeen toisten miettiessä taktikointeja. Penkin lämmittelyssä lähti ne ensimmäiset konoset, ei kisa ole kisa jos ei vähän tunnu vatsanpohjassa. Hetkeksi tauotin kuitenkin hiilaritankkauksen ja lisää elektrolyyttejä koneeseen veden kanssa. Viimeinen lämpö 80kg mallikkaasti merkistä ja ei kun lavalle, kerrankin kierroksen viimeinen. Aloitus 85kg turhan varmisteleva nosto mutta 3-0 läpi. Kokonaiskisaa taktikoiden Arska ehdotti 90kg seuraavaan, juu kyllä kyllä, luotan huoltajaan kuin veli Venäläiseen. Seuraavassa nostossa sai aavistuksen nostaakin mutta moitteettomasti ylös. Viimeiseen sitten se rauta, jota varten oli laihduteltu kahdeksan kiloa ja vietetty tunteja infrapunapussissa viimeisten vuorokausien aikana sekä vaadittu läheisten ymmärrystä kuukausien dieetillä; 91,5kg. ”Kipinän hetki” soi korvissa luvattomilla desibeleillä ja sen siivittämänä lavalle ja paketti kasaan. Kunnon paineet kroppaan eikä ehtinyt tuomarin komennoilta edes tajuta, että rauta oli jo takaisin ylhäällä, sellaisella voimalla puristin tankoa sormieni väliin. Päivän paras nostoni ilman kaasuttelua, 3-0 läpi ja ensimmäinen ME-tulokseni on taulussa.

Urallani olen aikaisemmin kahdesti kokenut tällaisen noston, ensimmäisen kerran Laitilassa 2003 kyykätessäni nuorten SE:ta 133kg sarjaan 52kg reilusti alipainoisena, koska kyseessä oli harjoituskisa kohti nuorten EM-kisoja sarjaan 48kg. Toinen kerta oli viime vuonna penkatessani SE:ta 97,5kg sarjaan 52kg. Silloin tuli myös käsittämättömän iso kysymysmerkki pään yläpuolelle, että ei tämän näin helppoa pitänyt olla. Tähtien asento osuu kuitenkin harvoin kohilleen, jos näitä hetkiä on harvemmin kuin kerran vuodessa, mutta hyvä että kerrankin arvokisassa.

Vedon lämmittelyssä sitten tein ahkerammin laatoitustöitä, melkein urakoinnin edestä. Sen verran väsymys jo oli iskenyt että ei jaksanut rekisteröidä ympärillä olevia tapahtumia. Vielä olisi kolme kertaa jaksettava mennä lavalle ja sitten pääsisi kotiin. Arska kävi kysymässä että eikö kuitenkin kokonaismitalia metsästetä, että on aivan sama sijoituksilla 4-6. Juurikin näin. Aloituksella 127,5kg varma tulos ja seuraavaan taktikoitu 140kg, jolla menisin hetkellisesti kokonaiskisan kolmanneksi. Tiukka veto mutta loppuasentoon se taipui. Kanukin vetäessä seuraavaksi ohi, viimeiseen mulle lastattiin 145kg, mikä oli vetorauta Kanukin toista vetoa vastaan. Yritys hyvä, mutta painoi jo liikaa eikä senttiäkään lattiasta irronnut. Kiitos ja kummarrus. Onneksi tuo nuori vastustaja veti seuraavalla viimeisen rautansa, niin ei jäänyt harmittamaan viimeinen veto, tuli se tai ei, sijoitus olisi ollut sama.

990a3df6-3eb8-4a3c-9c6d-0f0fdfa7f4fe_jpeg[1]

Seuraavaksi kisani jatkoi ADT-kopissa, Sanna haki onnittelujen kera testiin. Harvinaisen ystävällinen adjutanttini verraten muihin maihin, Suomi-neito kantoi puolet tavaroistani ja jemmaili roskista lavan taakse että selviän palkintojen jaosta lähes kunniakkaasti. Kehon heittäessä nesteet ulos yläkautta, testissä meni valitettavan monta tuntia mutta onneksi yksi innokas katsoja oli kärsivällisesti odottanut niin että ei tarvinnut julkisilla lähteä seikkailemaan.

SONY DSC

Väsynyt ja onnellinen nostaja ei samana iltana rekisteröinyt kaikkia kisan onnistumisia. Yhteistuloksen SE koheni 20kg, joten ihan tyytyväinen voi olla. Vielä tulokseni maustoi uutinen, että olin wilkseissä noussut Suomen naisten ykköseksi. Kiitos Annille, on se kiva että valmennettavat osaa kiitoksen lisäksi myös kannustaa mua eteenpäin. Tietysti olin suunnattoman onnellinen kaikkien ravitsemusvalmennus-rinkiläisteni puolesta. Jokainen painonveto meni kunniakkaasti maaliin ja kisan tankkaukset olivat onnistuneet. Ei ollut turhaa yhteistyötä tehty. Team Rantala/Vuohijoki saa vielä paljon jatko-osia seuraavan vuoden aikana.

"Hui kamala! Mä en ainakaan lyönyt tota!"

”Hui kamala! Mä en ainakaan lyönyt tota!”

 

Hymy on herkässä, urakka molemmilla ohi.

Hymy on herkässä, urakka molemmilla ohi.

 

Iso kiitos kuuluu kaikille kisahuoltajilleni, tiimityö muistutti voimailun olevan tietyllä asteella joukkuelaji, niin onnistumiset ja pettymykset jännittämistä myöten jaetaan yhdessä. Kiitos kaikille jotka saavuitte paikan päälle jännittämään kisaani ja niille jotka jaksoitte ruudun kautta myös kannustaa. Erityiskiitos hovikuskilleni, joka jaksoi kärsivällisesti odottaa urheilijaa iltaan asti. Kiitos Ossille ja Tonille sekä Sporttimekalle yhteistyöstä, kaikki pienikin apu on kullanarvoista urheilijalle. Kiitos myös kisaorganisaatiolle kaikkien aikojen parhaista kisoista.

Onnittelut vielä kaikille Suomen joukkueen nostajille suorituksistaan ja tsemppiä tuleviin kisoihin! Me näemme seuraavaksi Ylöjärvellä kahdeksan viikon päästä klassisen penkkipunnerruksen SM-kisoissa.

558303_549221541797962_44574156_n

Leave a Reply